Keisarin huvipuiston reittiopas

Tervetuloa Keisarin huvipuistoon!

Puisto on vielä rakenteilla, mutta tämän oppaan avulla pääset jo tutustumaan reittiin ennen kuin maastoon sijoitettavat infotaulut saapuvat ja mobiilisovellus valmistuu. Seuraa oppaan ohjeita ja lähde matkaan!

Olet saapunut puiston parkkipaikalle. Idässä kimmeltää meri, puiston länsipuolella metsikön takana on tärkeä lintualue Vilkkiläntura. Huvipuiston alue aukeaa edessäsi polkuineen ja kävelysiltoineen. Silta johtaa ruovikon läpi Tillintielle, jonka toisella puolella on Keisarin lähteen alue.

Aloitetaan retki perehtymällä ensin keisariperheen ja huvipuiston tarinaan. Voit siirtyä parkkipaikalta puiston tunnelmallisille poluille saniaisten ja tervaleppien vihreään siimekseen. Polkureitti alkaa suurten mäntyjen välistä, josta näet komean kävelysillan koko pituudeltaan.

Keisarillista lomanviettoa Virolahdella

Vuosina 1906-1914 Venäjän keisari Nikolai II lomaili perheineen joka kesä Virolahden saaristossa. Se oli heidän lomaparatiisinsa, jossa he viettivät yhteensä useita kuukausia – yksistään vuonna 1908 kokonaista 85 lomapäivää.

Virolahdella keisariperhe tunsi olevansa turvassa. Täällä ei tarvinnut pelätä terroristeja eikä anarkisteja, joita pääkaupungissa Pietarissa oli varottava koko ajan. Virolahti oli myös sopivan lähellä Pietaria; merimatka kesti vain viisi tuntia. Keisarin lomaillessa lempisaaristossaan koko Venäjän valtakuntaa johdettiin Virolahdelta käsin. Nopeat torpedoveneet kuljettivat postia pääkaupungin ja Virolahden välillä ja pikaviestejä varten saaristoon oli rakennettu kolme lennätinasemaa.

Nikolai II vietti Virolahdella liikunnallista lomaa. Hän ui, metsästi, pelasi tennistä ja teki pitkiä kävelyretkiä saariston pieniin kyliin. Keisari nähtiin usein eväs- ja melontaretkillä puolisonsa ja lastensa kanssa. Nikolai ei nähnyt tarpeelliseksi rakennuttaa itselleen huvilaa Virolahdelle. Sen sijaan hän suunnitteli tälle paikalle huvipuiston.

Kuvassa: Nikolai II ja hänen vaimonsa Alexandra sekä tyttäret (vas.) Olga, Maria, Anastasia, Tatjana ja poika, kruununperijä Aleksei

Lähde kulkemaan hiekkapolkua oikealle. Puiston kulmassa peltotie kaartaa pohjoiseen ja näet vilauksen Vilkkilänturasta.

Huvipuisto

Vuonna 1908 rakennettiin tälle paikalle, entiselle laidunmaalle puinen kenttä hovin kesänviettoa varten. Vuonna 1912 hovi vuokrasi virallisesti Vatimenpohjan huvikentän Virolahden kunnalta. Sopimus tehtiin Nikolai II:n  hyvän ystävän, kenraaliadjutantti Nilovin nimiin. Sopimuksen alkuperäinen teksti kuuluu seuraavasti:

Sopimus

Vuonna tuhatta yhdeksänsataa kaksitoista Elokuun 26 päivänä me allekirjoittaneet Hänen Majseteettinsa Lippukapteeni Kenraaliadjutantti Nilov sekä Wirolahden kunnan esimies Antti Parkkola ja kunnan jäsenet teemme seuraavan sopimuksen:

Minä Kenraali-Adjutantti Nilov olen vuokrannut Wirolahden kunnalta kymmenen vuoden ajaksi, luettuna tästä päivästä, Wirolahden kunnan omistamaan tilaan N 4 Wilkkilän kylässä kuuluvan ja Huovar-saari nimisellä niemellä sijaitsevan maa-alan, jonka rajat ovat: merenranta alkaen Konsta Tillin maasta Talollisen Aleksanteri Wilkin ja Otto Mantereen maiden rajalla olevaan viemäriojaan, johon on rakennettu pieni silta; sekä merestä ylöspäin ne aidat, jotka eroittavat kunnan maan Konsta Tillille ja Otto Mantereelle kuuluvista tiluksista yhdensadan markan vuokramäärästä. Minä Kenraali-Adjutantti Nilov olen oikeutettu tällä maalla toimeenpanemaan mitä puhdistustöitä tahansa ja puiden istuttamista, sekä rakennuttamaan mitä rakennuksia hyvänsä. Kymmenen vuoden kuluessa tästä sopimuksesta voin minä, jos niin halua, uudistaa sopimuksen vielä kymmeneksi vuodeksi ilman, että vuokrahintaa korotetaan. Arentisopimuksen päättyessä jäävät kaikki minun rakentamani laitokset minun, amiraali Nilovin omistettavaksi ja olen minä velkapää joko muuttamaan ne pois tahi luovuttamaan omistusoikeuden niihin Wirolahden kunnalle.

Huvipuiston paikka oli valittu turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Kenttä oli meren rannassa ja maan puolelta sitä ympäröi alava puuton vesijättömaa. Asiattomilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä vartijoiden huomaamatta lähelle keisaria.

Hovi oli jo ennen sopimuksen solmimista kokoontunut tänne juhlimaan ja viettämään lomapäiviä rauhallisessa maalaismaisemassa meren rannalla lähellä Halssin selkää. Rantaan rakennettiin joka kesä laituri, josta keisari rantautui maihin moottoriveneellä. Huvipuistoa kiersi riukuaita ja sinne käytiin sisään komean rautaportin kautta. Keskellä aluetta oli tanssilava, jota käytettiin myös tenniskenttänä, tennis kun oli Nikolai II mielipeli. Laiturilta johti punainen matto kentälle. Huvipuistossa kierteli hiekkakäytäviä, puiden oksien varassa oli lasten keinuja sekä verkkokeinuja aikuisille. Suuriruhtinattarille oli rakennettu karuselli. Huvipuiston perällä oli pienoisgolfrata hovin herrojen harrastusta varten. Lisäksi alueella oli keittopaikka ja kaivo vedenottoa varten.

Jatka matkaa polkua pitkin eteenpäin. Saavut levikkeelle. Tässä paikassa on sijainnut huvipuiston tenniskenttä.

Nikolain mielipeli oli tennis. On sanottu, että hän riisui hallitsijan univormunsa ainoastaan tenniskentällä ja pukeutui valkoiseen peliasuun.

Ruotsin kuninkaan vierailu ja tennismaaottelu

Haminan Sanomat uutisoi 29.6.1912, että Ruotsin kuningas Kustaa V saapuu tapaamaan keisari Nikolai II:a Virolahdelle myöhemmin kesällä. Kirkonkylän asukkaat olivat osanneet jo odottaa vierailua, koska erilaisia valmisteluja oli alettu tehdä hyvissä ajoin. Keisarin huvipuistossa oleva tenniskenttä uusittiin. Viipurista tuotiin sitä varten paksuja lankkuja ja virolahtelaisia kirvesmiehiä kutsuttiin rakennustöihin. Huvipuistoa ehostettiin muutenkin. Puiston käytäviä paranneltiin, rakennettiin katsomo ja pienoisgolfrataa kunnostettiin. Kuningas Kustaan tiedettiin olevan kuuluisa tenniksen pelaaja ja se oli myös Nikolain mieliharrastus.

Heinäkuun 23. päivänä kuningas Kustaa V ja kuningatar Viktoria saapuivat. Keisarin laivue oli jo tuolloin asettunut lähemmäksi mannerta Halssin selälle, mistä tykinlaukaukset kuuluivat hyvin Kirkonkylään. Sotalaivojen saattamana kuningas Kustaa V:n huvipursi Oscar II asettui keisarin huvipurren Standardin  rinnalle vartioalusten suojaan. Venäläisestä Banjanista ammuttiin 35 kunnialaukausta, mihin ruotsalaiset vastasivat 60 laukauksella. Tykinlaukauksia ammuttiin lisää, kun kuningas ja keisari kohtasivat. Kunnialaukauksien ampumisen yhteydessä sattui myös ikävä tapaturma, kun yksi ruotsalainen merisotilas kuoli ja viisi haavoittui panoslaatikon räjähtäessä.

Keisarin ja kuninkaan perheiden tapaaminen oli hyvin lämminhenkinen. Vierailun aikana Nikolai ja Kustaa pelasivat kovatasoisen tennisottelun, kertoman mukaan valkoisiin peliasuihin pukeutuneina. Ottelun lopputulosta ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Myöhemmin on arveltu, että tämän korkean tason maaottelun voitti Ruotsi.

Jatka matkaa polkua pitkin eteenpäin kohti kävelysiltaa. Polku mutkittelee mukavasti puiden lomassa. Oikealla kaislikossa näet pienen pätkän pylvästä. Se on ainoa jäljellä oleva jäänne huvipuiston karusellista. Jatka matkaasi pitkin puista kävelysiltaa. Sillalta näet hieman merelle kaislikon ja puiden lomasta ja pääset kävelemään kuivin jaloin ruovikon läpi.

Štandart

Nikolai II loma-asuntona Suomessa toimi hänen huvipurtensa Štandart. Ylellisesti sisutettu jahti oli 120 metrin pituinen ja sillä oli 350 hengen miehistö. Aluksessa oli sähkövalaistus, höyrylämmitys sekä juokseva kuuma ja kylmä vesi. Yläkerran isoon ruokasaliin mahtui hyvinkin 40 illallisvierasta. Štandartia pidettiin omana aikanaan maailman hienoimpana huvialuksena ja se muistuttikin uivaa palatsia. Ranskalainen pääkokki Cubat piti huolen siitä, että laivalla syötiin hyvin. Hän kävi harva se päivä Viipurissa hovihankkijoiden luona. Parhaimmat viinit keisarilliseen pöytään löytyivät Emil Buttenhoffin viinikaupasta. Cubat piti Viipurin ruoka- ja viinitarjontaa suuressa arvossa. Keisari työskenteli aluksella työhuoneessaan vähintään kaksi päivää viikossa lukien ja allekirjoittaen papereita. Štandartilla järjestettiin myös korkean tason neuvotteluja: Saksan keisari Wilhelm II vuonna 1909 ja Ruotsin kuningas Kustaa vuonna 1912 olivat Nikolain vieraina.

Vuosina 1906-1908 Štandart oli ankkurissa Kavon selällä Paation ja Kavon saarten välissä. Sittemmin ankkuripaikka siirrettiin suojaisammalle paikalle Halssin selälle nykyisen Hurpun merivartioaseman edustalle. Laivalta tehtiin retkiä maihin pienellä höyrylaivalla tai moottoriveneellä aina, kun siihen löytyi tilaisuus.

Paation tanssit

Kesällä 1913 keisari saapui Halssin selälle juhannusaattona. Tämä lomajakso kesti kuukauden verran, jonka aikana pelattiin taas tennistä, uitiin ja tehtiin monia retkiä. Yksi retkistä suuntautui heinäkuun 6. päivänä Paation saarelle. Kalliolle aseteltiin pöydät lounasta varten: toinen keisarin perheelle ja hoviväelle, toinen mukaan kutsutuille saarelaisille. Heille tarjottiin makaronikeittoa, rusinasoppaa ja juomaksi rommia. Juhlapaikan laidalla soitteli laivan orkesteri ja juhlaväki leikki piirileikkiä.

Saarelaispojat löivät vetoa, kuka heistä uskaltaa käydä pokkaamassa keisarin tytärtä tanssimaan. Rommista rohkaistuneena Matti Mikkola sitten kävi pyytämässä keisarin tytärtä Olgaa tanssiin. Olga suostui ja niin mentiin kalliolla hurjaa vauhtia polkkaa. Juhlat jatkuivat puoleen yöhön ja ne huomioitiin lehdistössä pääkaupunkia myöten. Ruotsinkielinen pilalehti Fyren julkaisi pilakuvan, jossa Mikkolasta oli tehty melkoinen juntti puukkoineen ja saappaineen. Sensuuriviranomaisten mielestä naisen päässä näkyi pieni kruunu ja niinpä Fyren sai syytteen majesteettirikoksesta. Lehden toimittaja ja kuvan piirtäjä saivat kolmen kuukauden vankeustuomion.

Keisarillisia tanssiaisia muisteltiin Virolahdella pitkään. Niistä on säilynyt eloisia, muistiin merkittyjä kuvauksia.

Keisarinladon juhlat

Kirkolta Hurppuun johtavan tien varressa on lato, jossa hovi halusi järjestää kesäisen juhlahetken, lounastaa ja tanssia. Tämä Mantereen lato tyhjennettiin heinistä ja siivottiin. Kirkonkyläläiset saivat seurata kaikessa rauhassa tätä puuhaa ja lapset peuhasivat ulos heitetyissä heinissä. Keisari seurueineen saapui paikalle isäntä Otto Mantereen kiesseissä. Balalaikkaorkesteri soitti, punaiseen takkiin pukeutunut lakeija seisoi ladon kulmalla ja nyökkäili kyläläisille. Keisari oli hyvällä tuulella. Suuriruhtinattaret olivat pukeutuneina sinisiin merimiesmekkoihin, joiden kauluksissa olivat keltaiset tereet, näin muistelivat Kirkonkylän rouvat myöhemmin. Ladon ulkopuolella oli lehtimajoja, joissa hoviväki iloitsi. Kerrotaan, että joku utelias paikkakuntalainen oli yrittänyt urkkia niihin sisälle, mutta hänet oli silloin hätistelty pois.

Palvelijat kantoivat viilikuppeja Hurpun kellarista varoen tarkoin, ettei viilin pinta rikkoutuisi. Viili oli Nikolain suurta herkkua ja sitä piti olla aina saatavilla keisarin herkuttelua varten. Kun Mantereen isäntää ei kutsuttu juhliin, hän suuttui ja jätti keisarin kävelemään takaisin päin. Kotiin palattuaan hän tuli kuitenkin katumapäälle ja pelkäsi kovin rangaistusta ja joutumista Siperiaan.

Kävelyretki Heponiemen louhoksilta

Keisarin kävelyretkistä on kerrottu eri muistelmissa. Useimmiten hän käveli Hurpusta tenniskentälle, edelleen sieltä Kuolioon uimaan ja takaisin Hurpun satamaan, josta moottorivene tai pikkupursi kuljetti hänet seurueineen laivaan. Paikallisen väestön muistissa on erikoisesti 15 kilometrin kävelyretki Heponiemen kivilouhoksilta Pyterlahdesta maantietä pitkin Hurppuun. Seurue oli saapunut pursillaan louhoksille tutustumaan paikkaan, josta oli louhittu maailman suurimmaksi kutsuttu monoliitti, Aleksanterin pylväs ja 48 Iisakin kirkon pylvästä. Keisari taittoi paluumatkan Hurppuun jalan, seuranaan huomattavan suuri hoviväki. Retki oli tullut hyvissä ajoin paikallisten tietoon, sillä kaikki Pyterlahden kylässä kynnelle kykenevät olivat kokoontuneet maantien varteen keisarin kulkua ja seuruetta katsomaan. Pyterlahden kartanon isäntänä oli silloin Erik Nakari, entinen Venäjän kaartin sotilas, joka oli kutsunut huvihuoneeseen Ryytmaan mäelle tien varteen torvisoittokunnan soittamaan. Oman kertomuksensa mukaan hän oli kerännyt heinänteossa olleen työväkensä riviin maantien varteen, komentanut viikatteet ja haravat olalle ja tehnyt kaartissa oppimansa ilmoituksen keisarille.

Kuljettuasi kävelysillan päästä päähän saavut Tillintielle. Ylitä tie varovasti, varo autoja. Edessäsi oleva polku johtaa keisarin lähteelle. Tennisottelujen jälkeen keisari perheineen käveli usein tätä polkua pitkin uimarannalle ja joi lähteestä vettä.

Maailmansota lopetti kesäidyllin

Heinäkuun 1914 puolivälissä hallitsijapari vietti viimeisen kesälomansa Virolahdella. Hallitushuolet ja maailmanpoliittinen tilanne alkoivat painaa Nikolaita. Tuli tieto Sarajevon laukauksista sekä Rasputinin murhayrityksistä. Euroopassa kuohui. Kuitenkin Nikolai päätti vielä lähteä lomalle Virolahdelle ja keisarillinen huvipursi lipui tutulle paikalleen Hurpunniemen edustalle. Perhe ehti nauttia saariston rauhasta viikon verran ennen kuin hallitsijan oli kiristyneen poliittisen tilanteen takia palattava Pietariin. Sekä Nikolai että Aleksandra itkivät laivan kääntyessä pois Suomen rannikolta. Keisarinna ennusti aivan oikein – he eivät enää koskaan näkisi rakkaita lomaseutujaan.  Katsellessaan viimeisen kerran rakkaiksi tulleita Virolahden rantoja Nikolai purskahti itkuun. ”Nämä ovat ehkä ensimmäiset oikeat kyyneleet, jotka te näette hallitsijanne silmissä” hän huokaisi lähipiirilleen.

Heidän tarkoituksenaan oli palata saaristoon loppukesällä, mutta I maailmansodan syttyminen muutti kaikki suunnitelmat. Vielä kesällä 1915 saaristossa tehtiin valmisteluja lomapurjehdusta varten, mutta Suomenlahden massiiviset miinoitukset tekivät jo lähtöajatuksenkin mahdottomaksi. Muistoksi vierailuista jä Hurpun edustalle kaksi suurta rautapoijua, joihin huvipurret olivat kiinnittyneet. Poijut ammuttiin upoksiin sisällissodan jälkeen ja ne ovat edelleen meren pohjassa Halssin selällä.

Perheen kohtalo oli traaginen. Heidät ammuttiin heinäkuun 18. päivän vastaisena yönä 1918 Siperiassa, kauppias Ipatjevin talon kellarissa Jekaterinburgin kaupungissa. Perheen maalliset jäännökset kuljetettiin heinäkuussa 1998 Pietari-Paavalin linnoituksen tuomiokirkkoon Pietariin. Kaksi vuotta myöhemmin Venäjän ortodoksisen kirkon piispankokous kanonisoi Nikolain ja hänen perheensä.

Tervetuloa Keisarin huvipuistoon!

Keisarillista lomanviettoa Virolahdella

Huvipuisto

Ruotsin kuninkaan vierailu ja tennismaaottelu

Štandart

 

Paation tanssit

 

Keisarinladon juhlat

Kävelyretki Heponiemen louhoksilta

 

Maailmansota lopetti kesäidyllin

 

Tätä kohdetta on tuettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020. Louhos ja huvipuisto -hankkeessa Pyterlahden Hevonniemen kivilouhos ja Hurpussa sijaitseva Keisarin huvipuisto kunnostetaan kaikille avoimeen matkailu- ja retkeilykäyttöön Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen myöntämällä maaseuturahoituksella. Hankkeen toteuttajana on Virolahden kunta.